Rantaelämää ja kansallispuistoja

Tiistaina 12.1. jätimme Strahanin ja aloitimme paluun itärannikolle. Tällä kertaa ajoimme hieman pohjoisempaa reittiä kuin pari päivää aiemmin, tälläkin kertaa upeissa maisemissa. Ensimmäisen ajopäivän kohokohdaksi muodostui patikointi Cradle Mountainin kansallispuistossa. Kuvat puhukoot puolestaan:

Cradle Mountain kaukaa

...ja läheltä.

 

Reittimme länsirannikolle ja takaisin

Valitettavasti Tasmanian tuholainen eli pussiahma jäi tällä kertaa näkemättä, sillä eläin pysyttelee piilossa päivät ja lähtee liikkeelle vasta illan hämärtyessä. Onnistuin kuitenkin bongaamaan nokkasiilin (echidna), kun se ylitti ajotietä. Eläin liikkui niin hitaasti, että ehdimme tarkkailla sitä melko läheltä ennen kuin se pakeni aluskasvillisuuden joukkoon. En tietenkään onnistunut saamaan kameraa riittävän nopeasti esiin, joten kuva jäi ottamatta. Laitan tähän korvikkeeksi linkin, josta löytyy tietoa ja kuvia nokkasiilistä: nokkasiili

Vietimme seuraavan yön Delorainessa, pienessä uneliaassa maaseutukaupungissa lähellä Launcestonia. Delaroinesta ei ole juuri muuta mainittavaa kuin se, että yövyimme Bed & Breakfastissa (Bluestone Grainstore B&B), joka sijaitsi vanhassa asuinkäyttöön muutetussa viljavarastossa. 

Bluestone Grainstore, Delaroine

Keskiviikkona 13.1. treffasimme uudelleen Dellan ja Louisen Dolphin Sandsilla (lähellä Swanseaa) Tasmanian itärannikolla. Olimme vuokranneet Airbnb:n kautta kimpassa kolmeksi yöksi rantamökin (Banksia Cabin), joka sijaitsee hiekkadyynien suojassa noin 50 metrin päässä ”Yhdeksän mailin rannalta” (Nine Mile Beach). Kyseessä on Hobartissa asuvan perheen loma-asunto, jota he aina välillä vuokraavat ulkopuolisille. Mökki – tai oikeastaan mökit, sillä oleskelutila, makuuhuoneet ja kylppäri olivat kaikki eri rakennuksissa – vaikutti ulkoapäin aika vaatimattomalta, mutta sisältä löytyivät kaikki mukavuudet aina pesukonetta myöten. Majapaikkamme oli varsinainen löytö, sillä tuskin olisimme päässeet kokemaan Tasmanian luontoa näin läheltä ja autenttisissa olosuhteissa yhdessäkään hotellissa.

Banksia Cabin, Dolphin Sands

 

Täällä vartioin minä!

Teimme majapaikastamme käsin retkiä lähiympäristöön, mm. muutaman kilometrin päässä olevalle osterifarmille, viini- ja marjatiloille sekä Freycinetin kansallispuistoon. Enimmäkseen kuitenkin vaan löhöilimme ja keräsimme voimia tulevia koitoksia varten. Matka Freycinetin kansallispuistoon osoittautui odotettua pidemmäksi, sillä Dolphin Sandsin ja Coles Bayn ja kansallispuiston välillä on kapea salmi, jota ei ole mahdollista ylittää (ainakaan autolla), joten jouduimme kiertämään ison laguunin, ja ajomatkaa kertyi lopulta noin 70 kilometriä. Eipä salmea olisi kannattanut yrittää ylittää uidenkaan, sillä virtaukset salmessa ovat arvaamattomat ja – mikä pahinta –  vedet ovat kuulemma paholaisrauskujen suosiossa.

Wineglass Bay, Freycinet National Park

 

Osterinkuoria ja -pyydyksiä

Berry Farm, Swansea

Saimme kokea Dolphin Sandsissa Tasmanialle niin tyypilliset nopeat säätilan vaihtelut. Keskiviikkona oli helteistä, mutta torstaina tuuli puhalsi etelästä ja lämpötila tippui niin paljon, että jouduimme nukkumaan verkkarit ja fleecet päällä. Seuraavana päivänä kirkastui ja lämpeni taas sen verran, että minäkin sain vihdoin heitettyä talviturkkini - tosin laguunin puolella (ja paholaisrauskuja uhmaten), jossa vesi on lämpimämpää kuin avomeren puolella.

Laguuni. Vastarannalla Coles Bay ja Freycinetin luonnonpuisto, jonne oli ajettava noin 70 km autolla.

Talviturkki heitetty!

Eilen lauantaina vilkutimme taas hyvästit Dellalle ja Louiselle. Me Paken kanssa ajoimme rannikkoa etelään Hobartin lentokentälle, palautimme auton ja lensimme tänne Melbourneen. Vietämme täällä kolme yötä ja sitten taas maantie kutsuu. 

Nine Mile Beach ja taustalla Freycinet National Park

Tanssia rannalla

Swansea