Mersumatkat Australiassa: Great Ocean Road

Australian kaakkoisrannikon roadtrippimme on nyt takanapäin ja olemme tänään saapuneet perille Adelaideen, tarkemmin sanottuna Coromandel Eastiin, jossa vietämme viimeiset Australian-päivämme Dellan ja Louisen vieraina. Tarkoituksenamme on tällä ollessamme vähän hidastaa tahtia, joten minulla on nyt paremmin aikaa kirjoittaa automatkastamme. Kokemuksia ja kuvia kertyi kuluneiden neljän päivän aikana niin paljon, että lähetän niistä kaksi erillistä postausta. Tässä ensimmäinen.

Reittimme Melbournesta Adelaideen. Punaiset pallukat ovat yöpymispaikkoja: Apollo Bay, Cape Bridgewater ja Robe.

Mainittakoon vielä, että olen tehnyt saman matkan aikaisemminkin; 33 vuotta sitten eli vuonna 1983 ajoimme Dellan kanssa reitin toiseen suuntaan, Adelaidesta Melbourneen. Olin silloin palaamassa Suomeen kahden kuukauden Australian-matkani jälkeen. Valitettavasti tuolloin ottamani valokuvat tuhoutuivat – en nyt muista, ylivalottuiko filmi vai katosiko koko kamera. Joka tapauksessa sain tästä hyvän syyn palata näihin maisemiin.

1. matkapäivä, tiistai 19.1.

Matkamme alkoi Melbournen Downtownin Aviksesta, josta saimme käyttöömme ärhäkän sinisen Holdenin. Navigointi ulos kaupungista sujui suhteellisen helposti kännykkäni navigaattorin avulla, jouduimme tekemään vain kerran u-käännöksen. Melbournen esikaupunkialueet ohitettuamme mielen valtasi rento matkafiilis ja ajoimme yhtä kyytiä ohi Geelongin kuuluisalle surffirannalle, Bells Beachille, joka on tunnettu valtavista mainingeistaan.

Bells Beach

Bells Beach, tai oikeastaan sen naapurissa oleva Torquayn kaupunki, on Great Ocean Roadin itäinen alkupiste. Torquaysta eteenpäin tie seurailee jyrkkää rantaviivaa, ja jokaisen mutkan jälkeen eteen avautuu henkeäsalpaavan kaunis maisema. Ajoreittimme kulki pienten rantakaupunkien läpi; ensimmäisenä vastaan tuli Anglesea, sitten Airleys Inlet, Lorne, Wye River ja lopuksi Apollo Bay, jossa vietimme ensimmäisen yön. Rantakaupungeissa oli paljon perheitä lomanvietossa, onhan Australiassa nyt kesälomakausi parhaimmillaan.

Split Point Lighthouse, Aireys Inlet

Iltahupia Apollo Bayssa

Tämä osa Great Ocean Roadista oli pitkään suljettuna vuodenvaihteen maastopalojen jälkeen, mutta oli onneksemme äskettäin avattu taas liikenteelle. Olisi ollut ikävää joutua kiertämään tämä kaunis rannikkoalue sisämaan kautta. Palanut alue Lornesta länteen oli yllättävän laaja, ja kasvillisuus oli tuhoutunut aivan vesirajaan asti. Keskeltä palanutta aluetta löytyi yllättäen pieni, kuin ihmeen kaupalla säästynyt kylä. Voi vain kuvitella, miltä tilanne on tuntunut asukkaista liekkirintaman saartaessa kylää kolmelta suunnalta.

Sininen menopelimme keskellä palanutta metsää.

Great Ocean Roadin rakentamiseen osallistui vuosina 1919-1932 noin 3 000 työntekijää, suurin osa heistä I maailmansodasta palanneita sotilaita. Lornen lähistöltä löysimme heidän työnsä kunniaksi pystytetyn muistomerkin.

2. päivä, keskiviikko 20.1.

Toisena päivänä ohjelmassa oli rannikon ehkä tunnetuin nähtävyys, The Twelve Apostles eli massiiviset merestä nousevat kalliopilarit. Oikeasti apostoleita ei ole kuitenkaan kahtatoista, vaan ainoastaan seitsemän. Harhaanjohtava nimi on peräisin 60-luvulta, jolloin joku paikallisista keksi, että vetävä nimi voisi houkutella paikalle enemmän turisteja.

Turisteja paikalla todellakin riittää, vaikka tuskin kuitenkaan vetävän nimen ansiosta. Melbournesta järjestetään Great Ocean Roadille päiväretkiä, ja jos huonosti käy, voi osua paikalle samaan aikaan kun paikalle pelmahtaa bussilasteittain kiinalaisturisteja. Onneksi tiesimme tämän etukäteen ja ehdimme paikalle ennen suurta invaasiota, joten saimme loppujen lopuksi ihailla maisemia ihan rauhassa. Meille koitui myös eduksi se, että ajoimme muuhun liikenteeseen nähden ”vastavirtaan”, sillä järjestetyillä retkillä reitti ajetaan yleensä lännestä itään.

12 apostolin lisäksi alueella on paljon muutakin nähtävää, joten auto oli pysäytettävä tuon tuostakin valokuvasessioita varten. Alueella oli myös hyvin merkittyjä kävelyreittejä, joten jonkin verran tuli harrastettua myös liikuntaa.

Näiden mittasuhteita on mahdotonta hahmottaa valokuvassa.

Romahtanut London Bridge. Ehdin nähdä tämän muodostelman ehjänä v. 1983.

Jos edellisen päivän aikana olimme tutustuneet Victorian ”Surf Coastiin”, nyt oli ”Shipwreck Coastin” vuoro. Vedet ovat alueella todellakin vaaralliset ja joka toinen ranta tai kallionpoukama oli nimetty jonkin haaksirikkoutuneen aluksen mukaan. Muuten niin kauniilla rannoilla on uiminen ehdottomasti kielletty. Edes surffareita – jotkayleensä viittaavat kintaalla kielloille - ei näillä rannoilla näkynyt.

Port Fairy

Pitkän ajopäivän päätteeksi majoittauduimme aivan hiekkarannan tuntumassa olevaan pieneen majataloon Cape Bridgewaterissa. Cape Bridgewater on hiljainen merenrantakylä, jossa majailee Manner-Australian ainoa hyljeyhdyskunta (joillain saarilla, mm. Kenguru-saarella vähän pohjoisempana on hylkeitä ja merileijonia) ja johon tullaan katsomaan valaita niiden liikkuessa talvikuukausina alueella. Varsinaisesta massaturismista Cape Bridgewaterissa ei ole tietoakaan. C-B. Seaview Lodge oli roadtrippimme ehdottomasti paras majapaikka. Asukkaiden käytössä oli yhteiset oleskelutilat ja keittiö, jossa oli mahdollisuus laittaa ruokaa niin halutessaan. Koska kylän ainoa taverna sulki ovensa aikaisin, mekin kokosimme itsellemme piknikin, jonka nautimme huoneemme yhteydessä olevalla terassilla merinäköalaa katsellen.